Niin. Ettäjottakoskakuin alkoi jo ärsyttämään etten ole blogiani kummemmin ehtinyt ajatella, ajattelin tässä läksyjen lomassa hieman ottaa vapaata ja tarttua härkää sarvista.
Aina sitä itselleen (ja muillekin) hokee, että viimetippaan ei kannata jättää. Miksi tässä taas sitten ollaan? Puolustuksekseni haluan kyllä sanoa että aikamoisessa muutostressissä meni tuo helmikuu, ja vieläkin on vähän semmonen olo ettei tiedä viekö pää häntää vai häntä päätä.
Koulunpuolelta melkeimpä kaikki kurssit on alkaneet ja deadlineja riittää melkein joka päivälle (ja joillekin päiville kaksikin!), ja luonnollisesti muutama isompi pyörii tuossa taustalla vielä puolitoista kuukautta. Pffff.
Mistä tulikin mieleeni. Tänään (maanantaina) oltiin koulussa kyllä taas jännän äärellä. Meillä oli määrä olla Osaamisen johtaminen -kurssilla luento osaamiskartoista, mutta jännä kyllä jotenkin oli tässäkin onnistuttu järjestämään opiskelijat, opettajat ja luennoitsija eri paikkoihin.. :--DD Joo. No, alun hidasteiden jälkeen luento oli kuitenkin paras pitkään aikaan - ongelma kun noissa tuppaa olemaan yleensä se että kerrotaan, että tässä tilanteessa pitäisi sitten tehdä jotain, muttei kerrota miten se jotain tehdään. Eli ihan huippujuttu.
Viikonloppuna oli myös anoppilavierailu (vaikkei tosiaan siis mitään rouvashenkilöitä _vielä_ olla). Mukavaa oli sielläkin vierailla pitkästä aikaa, vaikka tuo VR:n hintapolitiikka nostatti taas selkäkarvat pystyyn. Näillä "tuloilla" suosin mahdollisuuksien mukaan bussia.
Olipa epämääräistä. Aika jatkaa tutkimuksen teemojen kartoittamista..
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti